Kirkon rooli pakolaiskriisissä
Terve, tässä hieman kahden kirkollisen alan opiskelijan mietintöä kirkon roolista pakolaiskriisissä!
Kuluvaa syksyä on värittänyt keskustelu pakolaisista. Kyse ei ole aivan pienestä asiasta: Suomeen arvioidaan saapuvan tämän syksyn aikana yhteensä kymmeniätuhansia pakolaisia. Asia jakaa suomalaisia vahvasti. Osa on ottanut asiaan myönteisen kannan, mutta samalla se tuntuu myös pelottavan osaa suomalaisia. Yksinkertaisesti tästä asiasta ei voi olla olematta jotakin mieltä.
Syksyn aikana sekä positiiviset että negatiiviset mielipiteet ovat ajaneet ihmisiä myös tekoihin. Jotkut ovat osallistuneet pakolaisten auttamiseen esimerkiksi tekemällä arvokasta vapaaehtoistyötä tai osallistumalla erilaisiin keräyksiin. Jotkut taas ovat valitettavasti levittäneet pahaa oloaan ja vihaansa sosiaalisessa mediassa ja käytännön teoilla, esimerkiksi heittelemällä pakolaisia kuljettavaa bussia ilotulitteilla.
Kuten kaikkiin suuriin keskusteluihin yleensä kuuluu, myös kirkko on jollain tavalla osallisena, näin on tälläkin kertaa. Kirkkokaan ei ole jäänyt vain kentän reunalle huutelemaan, vaan se on rohkeasti osallistunut peliin majoittamalla pakolaisia leirikeskuksiin ja järjestämällä esimerkiksi vaatekeräyksiä. Myös seurakuntalaiset ovat osoittaneet mieltään, sekä positiivisesti että negatiivisesti. Jotkut ovat antaneet vanhoja vaatteitaan keräyksiin, mutta toiset ovat äänestäneet jaloillaan. Kirkon oppi tuntuu olevan sen verran vieras, että ei ymmärretä miksi kirkko auttaa vääräuskoisia, jotka tulevat meidän maahamme pilaamaan sen, minkä veteraanit kovalla työllä rakensivat.
Yksi kirkon opin avainsanoista on lähimmäisenrakkaus. Jos avaa Raamatun ja tutkii, mitä Jeesus sanoo, löytää hyvin nopeasti sanoman, joka kehottaa osoittamaan lähimmäiselle rakkautta sanoin ja teoin. Lähimmäisellä ei tarkoiteta vain omaa perhettä, ystäväpiiriä tai naapuria, vaan kaikkia ihmisiä. Jeesus kehottaa rakastamaan myös vihamiestä, toivomaan hänelle parasta ja rukoilemaan hänen puolestaan. Jos ja kun tämä on kirkon opin yksi tärkeimmistä asioista, tekeekö kirkko väärin avatessaan tyhjillään olevan leirikeskuksen ovet pakolaisille? Mielestämme kirkon vuonna 2007 julkaistu strategia Meidän kirkko, on kuvannut mainiosti sitä, miten maahanmuuttoon ja pakolaisiin kirkon piirissä kuuluisi suhtautua: ” puolestapuhujina ja suojelijoina.”
Kirkon vaikutusta suomalaiseen yhteiskuntaan ja kulttuuriin ei voi vähätellä. Siksi olemme iloisia siitä, että kirkko on ollut rohkeasti näyttämässä esimerkkiä pakolaisten auttamisessa. Olisiko sinunkin mahdollista jollakin tavalla seurata sitä esimerkkiä, mitä monet suomalaiset ovat jo tahollaan näyttäneet? Aineellisen avun lisäksi tärkeäksi on näyttäytynyt yhdessä tekemisen merkittävyys. Pakolaisten kanssa on tehty ruokaa, potkittu palloa ja viety myös tutustumaan suomalaiseen korkeakulttuuriin, kuten jääkiekkopeleihin. Täytyy myös muistaa, että kyse ei ole mahdottomasta. Jo se riittää, että jättää ilotulitteet heittämättä.
Tuure Oldendorff ja Hans Salosensaari
Kaksi sosionomi-diakoniopiskelijaa
